ennen Emily Dickinsonin kuolemaa vuonna 1886 hänen sisarensa Lavinia lupasi polttaa Emilyn paperit. Mutta kun hän löysi välimuisti lähes 1800 runoja, että hänen sisarensa oli kirjoittanut, Lavinia sen sijaan yrittänyt löytää joku, joka voisi auttaa tuomaan tämän ainutlaatuisen runouden maailmaan. Se henkilö osoittautui Mabel Loomis Toddiksi.,

Amherst Collegen professorin kauniilla, nuorella ja energisellä vaimolla Toddilla oli omat kirjalliset kunnianhimonsa. Hän oli myös erityisen kietoutunut jäsenet Dickinson perhe, mukaan lukien voimakas ja intohimoinen avioliiton ulkopuolella suhde Emily ja Lavinia on vanhempi veli, Austin. Lavinia (myös Vinnie) aavisti, että Mabel olisi valmis ottamaan tehtäväkseen Emilyn runouden valmistamisen julkaisua varten. Hän oli oikeassa.,

Mutta mitä Lavinia ei tiennyt oli, missä määrin työtä tarvitaan saada runoja muotoon, jossa niitä voidaan pitää arvoinen julkaisu myöhään 19th century. Nämä otteet tulevasta kirjastani, Emilyn jälkeen: kaksi merkittävää naista ja Amerikan suurimman runoilijan perintö, kuvailevat Mabelin monimutkaista prosessia., Hänen vaivalloista työtä johti julkaisemiseen kolme määriä Dickinsonin runoja, mutta oli myös joitakin tahattomia seurauksia—kuten pöyristyttävä oikeusjuttu, joka rokkasi yhteisön, varastoimalla yli 600 alkuperäinen Dickinson runoja kolmen vuosikymmenen ajan, ja lopulta, jako Dickinson on käsikirjoituksia välillä Harvardin Yliopiston ja Amherst College. Se johti myös upending uran Mabel on suoritettu tytär Millicent Todd Bingham, joka vei hänen äitinsä työtä, ja pahentaa syvä jännitteitä Mabel ja Millicent.,

Ja 128 vuotta julkaisun jälkeen ensimmäinen osa Dickinsonin runoja, se on tuonut huomattavaa keskustelua pääkirjoitus valintoja, jotka he tekivät.

Tänään keskusteluissa edelleen., Tarkasteltaessa Dickinson on alkuperäisiä käsikirjoituksia ja Todd on alkuperäinen kirjoitusasu niistä, voimme selvästi nähdä, millä tavoin Todd ja Eversti Thomas Wentworth Higginson (tunnettu kuolemanrangaistuksen, sisällissodan sankari ja 19th-luvun kirjallisuuden puolestapuhuja, jolle hän sai luokseen editointi-hankkeen kaksi ensimmäistä määriä runoutta julkaistiin vuonna 1890 ja 1891) muuttaa sanoja, muuttunut arvo ja välimerkkien ja ehkä kaikkein ristiriitaisesti, antoi otsikot runoja, jotka alun perin synnyttivät ei mitään., Ja silti on selvää, että ilman Mabel Loomis Toddin ja myöhemmin Millicent Todd Binghamin työtä maailma ei ehkä olisi koskaan tuntenut Emily Dickinsonin runoutta.

Dickinson on käsinkirjoitettu versio runo, joka myöhemmin nimeltään ”Kiellettyä Hedelmää.”Amherst Collegen kokoelmasta.,

Mabel Loomis Todd on transkriptio ”Kiellettyä Hedelmää,” runo julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1896. Todd joskus käytetään eri sanoja kuin mitä Dickinson oli ehdottanut, muuttaa hänen välimerkkejä, ja antoi otsikot runoja, joita ei alun perin ole. Amherst Collegen kokoelmasta.

Mabel muistutti, että kun hän ensin otti laatikon runoja, ”outlook oli kauhistuttava., Emily kirjoitti omituisin käsi koskaan nähnyt, joka minun oli ehdottomasti sisällyttää osaksi minun sisin tietoisuuteen ennen kuin voin olla varma mistään, hän näkyy.”Mabel totesi myös vaikeuksista, joita hänellä oli, koska Emily kirjoitti usein ”kuusi tai kahdeksan” eri sanoja, hän harkitsee käyttäen erityisesti kohta runo, ylimääräisiä valintoja, jotka ”olisi ajaa ympäri marginaalit.,”Hänen 1930-luvun Harper’ s-Lehden artikkeli, Mabel kirjoitti, ”niin sanottu ’kopioidaan runoja,’ pieni ylittää kirjoitettu vieressä sana, joka saattaa olla muuttunut viime kädessä ja jossa viitattiin kymmeniä mahdollisia sanoja alareunassa sivun, kaikki olivat täsmälleen samanlaisia, niin että vain kaikkein sympaattinen ja at-one-mallin tekijä voi määrittää, missä jokainen sana kuului.”

Mabel ei ehkä ollut Vinnien ensimmäinen valinta päätoimittajaksi, mutta kävi ilmi, että hän oli inspiroitunut., Mabel työskenteli ahkerasti ja suunnitelmallisesti runoja, joskus tuntikausia joka päivä tulkita, tulkita ja käsittelevät niitä. Hän kutsui Daavidin ja jopa seitsenvuotiaan Millicentin apuun. (Millicent pohdiskeli taaksepäin: ”Emilyn käsialan oikkujen aloittaminen on varhaisimpia muistamiani riittejä.”) Jäljiteltyään työläästi jokaisen runon eri versioita käsin Mabel kirjoittaisi ne uuteen lainattuun Hammond-kirjoituskoneeseensa. Kun Mabel oli mukavampi koneen kanssa, hän kirjoitti joskus runoja kopioimatta niitä ensin käsin.,

Mabel Loomis Todd on transkriptio ”Päivittäin Autuus.”Runo ilmestyi ensimmäisen kerran painettuna vuonna 1896. Amherst Collegen kokoelmasta.

Mabel järjestetty tapaaminen Eversti Higginson, päättänyt näyttää hänelle suuri kasa kopioituja runoja. Hän toi mukanaan ”valtavan tiedoston”, joka ” painoi monta kiloa.”

” hän ei pitänyt osaa suositeltavana”, Mabel kirjoitti vuonna 1890., ”Ne olivat hänen mukaansa muodoltaan karkeita, eikä yleisö hyväksyisi edes hienoja ideoita näin rajussa ja mystisessä pukeutumisessa-niin vaikeasti selvitettävissä.”Mutta tiettyjä runoja edestä ja vakuuttamaan Higginson allekirjoittaa päälle hanke, Mabel ”lukea hänelle lähes tusina suosikeistani—ja hän oli suuresti hämmästynyt,—sanoi hän ei ollut aavistustakaan siellä oli niin paljon kohtalaisesti tavanomaisten muodossa.”Emilyn” oudot kadenssit ” heräsivät henkiin, kun Mabel luki ne ääneen.,

Higginson kysyi Mabel, jos hän olisi luokitella runot kolmeen ryhmään (A, B ja C), järjestetty hänen oman tuomion, joka oli paras niistä (”ei vain ne kaikkein alkuperäinen ajatus, mutta ilmaistu paras muoto”), toinen ryhmä runoja ”, joissa on vaikuttava ideoita, mutta liian paljon hänen erityispiirteensä rakentamisen voidaan käyttää sellaisenaan yleisölle”, ja kolmas ryhmä, että hän ”pitää liian hämärä tai liian epäsäännöllinen muoto julkiseen käyttöön, on kuitenkin loistava ja suggestiivinen.,”Jos hän tekisi niin, Higginson sanoi katsovansa tarkemmin luokiteltuja runoja talvikuukausina. Mabel oli innoissaan, vaikka etäisyys monta vuotta myöhemmin, totesi hän uskoi, Higginson oli alun perin huokui luottamusta: ”hän on sanonut minulle, minun valtava tehtävä, ja aloin yksin.”

Kun Higginson suostui auttamaan projekti, Mabel astui ylös hänen pyrkimyksiä saada loput runoja luokiteltu. Hän työskenteli nopeasti ja lähetti Higginsonille valintansa 18. marraskuuta., Hän vastasi viikkoa myöhemmin sanoen: ”en voi kertoa, kuinka paljon nautin runoista. On olemassa monia uusia minulle, joka vie minun sanattomaksi & joka myös on muodossa kuin useimmat niistä, en ole koskaan ennen nähnyt. . . . Minun luottamusta niiden saatavuus on huomattavasti lisääntynyt & onneksi on niin paljon, koska se on tietenkin mahdotonta, jos haluat tulostaa kaikki & tämä jättää avoimeksi huolellinen valinta.,”Hän ehdotti, että hänen ensimmäiseen kategoriaansa valittujen runojen joukossa jotkut olisivat julkaisemisen arvoisia kuin toiset. Lisäksi hän oletti, järjestää osajoukko runoja temaattisesti: ne, elämää, luontoa, ja niille, aika, kuolema ja iankaikkisuus.

Dickinson on käsinkirjoitettu käsikirjoitus ”Ei ole Fregatti Kuin Kirja.”Amherst Collegen kokoelmasta.,

kirjekuori romun kanssa marginalia varten ”Ei ole Fregatti Kuin Kirja.”Amherst Collegen kokoelmasta.

Mabel Loomis Todd on transkriptio ”Ei ole Fregatti Kuin Kirja.”Amherst Collegen kokoelmasta.

”Emily sijoitettu suuri vastuu, kun hänen toimittajat jättämällä heille niin usein valinta on avain sana. Sillä se valtuutti heidät värittämään hänen ajatuksensa heidän makullaan., Velvollinen niin usein tehdä valinta, ne saattaa olla kiusaus mennä pidemmälle, muuttaa sana sopii oman parempana—vaarallinen liikkumavaraa, sillä ajatus on ajaton, kun taas maku voi muuttua,” Bingham kirjoitti Esi Brokadeja. Millicent teki myös selväksi, että vaikka hänen äitinsä muutti Emilyn sanavalintaa, nämä päätökset eivät olleet helppoja. Mukaan Millicent, hänen äitinsä tuntui tietoinen siitä, että vaarantamatta Higginson on näkemys siitä, mikä voisi olla hyväksyttävää, hän saattaa myös heikentää Emily on runollinen tarkoitus.,

sanojen muutostöiden lisäksi Mabel ja Higginson tekivät muita tekstimuutoksia. Muun muassa he joskus muuttaa sanoja tehdä linjat loppusointu ja vastaa enemmän tyypillinen a-b-c-b rhyming kuvio.

– Heillä on myös muuttunut, mitä Millicent katsotaan ”kieliopin oikut” tai ”Emily on kieliopin vastuuttomuus”—kuten vaihtamalla ulos ”hän” ”hänen” ja ”hänen” ja ”hänen” runoja. Useat tuoreemmat tutkijat ehdottivat, että Emilyn kielioppi olisi saattanut heijastaa päivän puhutun käytön kirjallisen käytön sijaan, vaikka tämä ei ole varmaa., Toiset olettavat, että Emily on pronomini käyttö voi olla tahallista ja sen suggestiveness sitominen ”hän” aistillinen kuvasto eikä ”häntä” oli jotain Mabel ja Higginson tässä voidaan onnistua pyrittiin muuttamaan tehdä runoja helpompi hyväksyä mahdolliset lukijat.

*

Harvat Mabel ja Higginson päätökset ovat kiinnittäneet enemmän vihaa kuin päätös otsikko runoja, jotka alun perin synnyttivät ei ole nimeä. Emily itse antoi arvonimiä vain muutamille niistä, jotka osoittautuivat lähes kahdeksantoista sadaksi runoksi., Tutkija John Mulhivill viittaa siihen, että Emily lähti suurin osa hänen runoutta untitled molemmat, koska hän ei julkaista se ja oli näin ollen ei tarvitse tuottaa tämän yleissopimuksen, ja myös siksi, että tekstitys runoja taipumus kiinnittää lukijan huomiota erityisesti kuvan tai tulkinta. ”Ilman nimitystä, voi väittää, runo voi yksinkertaisesti olla, tai näyttää olevan.”

Mabel oli varauksia tekstitykseen runoja. Vuonna 1890 hän kirjoitti, että kun Higginson halusi laittaa nimikkeitä runoja, ”en usko, itse nimeämällä ne; ja vaikka ihailen Herra, Higginson hyvin paljon, en pidä monia hänen otsikot hyvä.”Mabel luuli, että Higginson oli usein pois pohja hänen otsikot, ja että nimi, kuten ”World No Lost” varten runo, joka alkoi: ”en menettänyt maailman toinen päivä, / Onko kukaan löytänyt?”esitti Emilyn ajatuksen täysin väärin.,

Nykyajan käytäntö tunnistaa Emilyn runous on hyödyntää numeerinen järjestelmä kaavailemat Johnson 1950-luvulla, yhdessä runon ensimmäinen rivi sijaan käyttää tietyn osaston, tai käyttää numeerinen järjestelmä Franklin perustettiin 1990-luvun lopulla hänen kronologisesti järjestetty kolme-tilavuus painos täydellinen runoja hyödyntämällä uudempia menetelmiä dating runot. Tämä on päätös, jonka Mabel luultavasti olisi hyväksynyt. Mutta Mabel taipui Higginsonille runouden tituleerauksessa, kuten hän teki muissakin toimituksellisissa päätöksissä., Kuten Millicent selitti, ” äitini oli valmis hyväksymään lopullisena eversti Higginsonin tuomion runoista. Vaikka hän oli ollut vähempiarvoinen suurimman kanssa ja se riitti.”Mabelille hänen tuomionsa oli omiaan, vaikka hän usein säilytti ja tallensi omia mielipiteitään. Kuten kirjallisuuden tutkija Elizabeth Horan pistettä, kun taas Mabel ”säilyttää kaikki hänen etuoikeuksia kuin ’nainen’, hän sai hänen tavalla, koska hän mielellään laskennallinen miehiä. . . . Hän varoi näyttämästä painostavalta ja ottamasta muiden edut huomioon ehdottaessaan uusia toimintalinjoja.,”

*

Runot, kirjoittanut Emily Dickinson, julkaistiin 12.marraskuuta 1890. Roberts Brothers teki aluksi 480 kappaleen painoksen. Mabelille lähetettiin kuusi kappaletta, ja hän kertoi Millicentille myöhemmin: ”se, että hän todella piti sitä käsissämme, oli riemua.”Mutta, kuten Millicent totesi, jona tämä määrä, ”hyvä rauhallinen näyttää verhoutunut niitä kaikkia—ahdistava hiljainen, kuin myrskyn silmässä.”

__________________________________